Olen ollut ylipainoinen lapsesta saakka. Tietoinen taistelu painoa vastaan alkoi ollessani 12- vuotias. Tietoisella taistelulla tarkoitan luonteen kasvattamista, mikä auttaisi estämään tunneperäistä ylensyömistä. Sitä alkoi esiintyä enemmän murrosiässä, ja muistan syöneeni niin iloon kuin suruun. Tuolloin en tietenkään vielä tiennyt, mikä on ahmintahäiriö, ja sain tietää siitä vasta aikuisena.
Kesällä 2021 tajusin painavani 130 kg, vaikka olen vain 160 cm pitkä. Tiesin hyvin, mikä on lihavuusleikkaus, mutta olin ajatellut, että yritän ensin pärjätä omin voimin. Painaessani 130 kg kuitenkin tunsin, että omat voimat alkavat olla lopussa ja on aika löytää ulospääsy.
Googlen avulla löysin Bariatric Services -klinikan ja sain tietää Ilmar Kaurista, joka on yksi kokeneimpia virolaisia lihavuusleikkauksiin erikoistuneita kirurgeja. Konsultaatiossa varmistuin siitä, että kyseessä on hyvin empaattinen ja ymmärtäväinen kirurgi, joten luottamus kasvoi nopeasti. Olin leikkauksessa jo muutaman kuukauden kuluttua konsultaatiosta.
En epäillyt kertaakaan siitä hetkestä alkaen, kun lähetin tiedustelun, enkä edes silloin, kun kävin pitkäkseni leikkauspöydälle. Vaistoni sanoi, että tämä on paras päätös, jonka voin tehdä itseni hyväksi, ja luotin siihen.
Suosittelen leikkausta 100 % kaikille, jotka ovat taistelleet pitkään ylipainon kanssa. Se todella muuttaa elämän!
Suurin muutos lihavuusleikkauksen jälkeen onkin se, että olen alkanut oikeasti elää.
Muutun päivä päivältä rohkeammaksi ihmiseksi, joka ei pelkää kokeilla uusia asioita. Olen täynnä energiaa enkä väsy fyysisesti enää niin nopeasti. Itsestäänselvistä asioista on tullut helppoja. Miksi muuksikaan sitä voisi kutsua kuin uudeksi elämäksi? 🙂
On selvää, ettei lihavuusleikkaus muuta ajattelumalleja, mutta se muuttaa ruoansulatusjärjestelmää.
Koska leikkauksen jälkeen kaikki roskaruoan kaltaiset ruoat (rasvaiset ja sokeripitoiset) voivat aiheuttaa epämukavuutta ruoansulatusprosessissa, en halua enää syödä niitä ollenkaan. On hassua ajatella, että valitsen ennemmin smoothien ja salaatin kuin vanhat suosikkini pastan, pitsan ja rasvaiset leivonnaiset. Harmi, ettei niin ollut ennen.
Koska painoa on nyt paljon vähemmän ja voimia sekä energiaa paljon, kohdistan tunteeni ahmimisen sijaan liikkumiseen, sillä se auttaa purkamaan tunteita. Mahalaukun ohitusleikkaus oli minulle entisenä ruoka-addiktina ainoa oikea ja elämän muuttava päätös. Nyt suunta on vain eteenpäin! Matka on vasta alussa…
|
|
  |
