Kukaan ei ole turvassa ylipainolta – liikakilot tulevat huomaamatta ja itsestään, mutta painonpudotus ja -hallinta edellyttävät jatkuvaa tietoista ponnistelua. Painonpudotuksen värikkäässä maailmassa on yhä vaikeampaa suunnistaa, sillä erilaisia menetelmiä, dieettejä ja lääkkeitä lisääntyy jatkuvasti. Tämän artikkelin tarkoituksena on antaa katsaus erilaisista ylipainon hoitomenetelmistä.
Kaikenlaisessa ylipainon hoidossa voidaan erottaa kaksi vaihetta: lyhytaikainen painonpudotusvaihe ja elinikäinen painonhallintavaihe. Lyhytaikainen painonpudotusvaihe perustuu lähinnä päivittäisen kalorimäärän rajoittamiseen, elinikäinen painonhallinta puolestaan fyysiseen aktiivisuuteen, terveellisempään elämäntapaan ja järkeviin ruokailutapoihin. Painonpudotustavan valintaan vaikuttavat sekä liikakilojen määrä että laihdutuksen tavoite – tyytymättömyys omaan ulkonäköön, vaikeudet päivittäisten askareiden suorittamisessa tai halu lieventää ylipainoon liittyviä sairauksia. Todellisuudessa syyt ovat tietenkin enemmän tai vähemmän yhdistyneet.
Millainen on riittävä painonpudotus?
Tähän kysymykseen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Jos esimerkiksi puhumme ylipainon aiheuttamista terveysongelmista, ihmisen terveys paranee huomattavasti jo 10 % painonpudotuksen jälkeen. Ulkonäköön tai fyysiseen kyvykkyyteen liittyviä tavoitteita 10 % painonpudotus ei kuitenkaan aina välttämättä täytä. 100 kg painavalle pitkälle miehelle 10 % laihtuminen tarkoittaa normaalipainon saavuttamista, mutta 150 kg painavan potilaan täytyisi pudottaa 60 kg saavuttaakseen normaalipainon.
Kuten sanottu, laihdutusmenetelmiä on useita päivittäisten ruokailu- ja liikuntatottumusten pienistä muutoksista lihavuuskirurgiaan. Joskus paras lopputulos saavutetaan yhdistämällä erilaisia hoitomenetelmiä keskenään.
Yleisesti ottaen ylipainon hoitoon on olemassa 4 mahdollisuutta: elämäntapamuutos, lääkkeet, mahapallo ja lihavuuskirurgia.
Ylipainon perushoito eli elämäntapamuutos
Perushoito tarkoittaa yksinkertaistettuna liikunnan lisäämistä ja ruokavalion muutosta. Perinteinen suositus on vähentää päivittäin saatavien kalorien määrää 500 kcal ja harrastaa kohtalaisen intensiivistä liikuntaa vähintään 150 minuuttia viikossa. Perushoito voi lisäksi sisältää myös konsultointia, kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai osallistumista tukiryhmiin.
Julkaistujen tutkimusten perusteella keskimääräinen pitkäaikainen (yli vuoden kestävä) laihtuminen on 3–5 %, tehokkaammissa ohjelmissa 6 %. Esimerkkinä voidaan mainita, että maksullisiin ohjelmiin (kuten Atkins tai Painonvartijat) osallistujat laihtuvat ensimmäisen vuoden loppuun mennessä keskimäärin 3 kg.
Ensi arviolta ehkä vaatimattomilta vaikuttavista tuloksista huolimatta myös perushoidossa on potilaita, jotka saavuttavat pysyvän ja huomattavan painonpudotuksen. Esimerkiksi LOOK AHEAD -tutkimuksessa joka kymmenes osallistuja laihtui pysyvästi yli 15 %. Perushoito on välttämätöntä myös muissa laihdutusmenetelmissä, kuten lääkkeet tai kirurgia – myös silloin ruokailu- ja liikuntatottumusten muuttaminen on väistämätöntä.
Laihdutuslääkkeet
Painonpudotukseen käytetään monia reseptilääkkeitä – ne vaikuttavat ruoansulatukseen, imeytymiseen, ruokahaluun tai aineenvaihduntaan. Lääkehoito edellyttää aina myös elämäntapamuutoksia.
Hoidonaiheena on yli 30 kg/m² painoindeksi ja ylipainon aiheuttamien kroonisten sairauksien (esimerkiksi tyypin 2 diabetes) esiintyessä yli 27 kg/m². Jos painonpudotus on 3 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta alle 5 % painosta, suositellaan yleensä hoidon keskeyttämistä, sillä valmisteiden sivuvaikutuksien aiheuttama negatiivinen vaikutus terveyteen voi olla suurempi kuin mahdollinen hyöty. Kannattaa ottaa huomioon myös se, että hoidon päättyessä paino nousee, eli hoitovaikutus kestää vain niin kauan, kuin lääkettä käytetään.
Semaglutidia (Ozempic) käytetään sekä tyypin 2 diabeteksen että ylipainon hoitoon. Lääkkeen painoa laskevaa vaikutusta arvioivissa tutkimuksissa potilaille on annettu 2,4 mg semaglutidia viikossa. Sen avulla potilaat pudottivat noin 12,4 % painostaan. Pienemmillä annoksilla myös painonpudotus on pienempi. Laihtumisen ylläpitämiseksi lääkettä on käytettävä jatkuvasti, sillä paino nousee entiseen lukemaan, jos sen käyttö lopetetaan. Saatavalla olevien semaglutidin lääkemuotojen (0,25 mg, 0,5 mg ja 1 mg ruiskuina) valmistajan suositteleman viikkoannoksen (2,4 mg) hinta potilaalle on noin 115 € viikossa, eli noin 6000 € vuodessa. On vaikea sanoa, onko semaglutidin painoa pudottava vaikutus pitkäaikainen, sillä tähänastiset tutkimukset ovat rajoittuneet 2 vuoden seurantajaksoon. Semaglutidilla saavutettava painonpudotus on verrattavissa mahalaukkuun laitettavaan palloon (BIB) ja hoidon hinta lihavuuskirurgiaan.
Reseptilääkkeiden kohdalla on tärkeää, että hoito tapahtuu lääkärin valvonnassa, ottaen huomioon sekä käyttöaiheet että vasta-aiheet.
Ylipainon endoskooppinen hoito eli laihdutuspallo
Endoskooppisessa hoidossa yleisin menetelmä on mahalaukkuun laitettava tai nieltävä pallo, joka täyttää osan mahalaukusta (500–700 ml) vähentäen nälän tunnetta ja annoskokoja. Hoitovaikutuksen pysymiseksi pallo on vaihdettava 6–12 kuukauden välein. Endoskooppisen hoidon lyhytaikaisesta tuloksellisuudesta (6-12kk) on julkaistu paljon tutkimuksia. Keskimääräinen painonpudotus pelkkään elämäntapahoitoon verrattuna on 8–12 kg. Etätuloksia koskevaa tietoa on vähän. Potilaiden laihtuminen vuoden kuluttua hoidosta oli vain 4 kg enemmän kuin potilailla jotka saivat pelkkää elämäntapahoitoa.
Yli puolella potilaista paino alkaa taas nousta mahapallon poistamisen jälkeen, ja saavuttaa entisen tasonsa vuoden kuluessa. Siksi pallohoitoa ei pidetä pitkäaikaisesti tehokkaana painonhallintamenetelmänä.
Lihavuuskirurgia eli laihdutusleikkaus
Muihin hoitomenetelmiin verrattuna lihavuuskirurgia on todennäköisesti radikaalein, mutta myös tuloksellisin ylipainon hoitotapa. On julkaistu paljon pitkäaikaisia tutkimuksia, joiden mukaan lihavuuskirurgiapotilaat ovat vähintään 10 vuoden (ei edellä mainitun 1 vuoden) kuluttua keskimäärin 30–35 kg kevyempiä.
Painonpudotuksen lisäksi kirurgia on tehokas menetelmä myös monien ylipainoon liittyvien sairauksien, esim. tyypin 2 diabeteksen tai uniapnean, hoitoon. Kyseessä on kirurginen leikkaus, jonka kuolevuus- tai komplikaatioriski on matalampi kuin esimerkiksi sappirakon tai umpisuolen kirurgisessa poistossa. Nykyaikainen lihavuuskirurgia on vähäinvasiivista ja potilaat toipuvat nopeasti. On tärkeää tiedostaa, että pelkkä leikkaus ei riitä, vaan elämäntapamuutoksella on tärkeä rooli. Potilaat saavat sekä ruokavaliota että liikuntatottumuksia koskevaa pitkäaikaista neuvontaa. Leikkaushoitoa voidaan harkita, jos painoindeksi on yli 35kg/m2 tai 30 kg/m² ja potilaalla esiintyy ylipainoon liittyviä sairauksia.
Ylipainoon ei ole olemassa yhtä yksinkertaista ratkaisua
Yhteenvetona on todettava, ettei meillä ole edelleenkään ihanteellista ylipainon hoitomenetelmää, joka mahdollistaisi samanaikaisesti sekä huomattavan painonpudotuksen, pitkäaikaisen tuloksen että vähäiset sivuvaikutukset ja olisi ei-kirurginen sekä edullinen. Painonpudotusmatkan on oltava yhtenäinen aloittaen ensin ja aina perushoidosta. Jos se ei anna haluttua tulosta, tulisi harkita tavoitteiden, mieltymysten ja mahdollisuuksien mukaan seuraavia hoitoasteita – olivatpa ne sitten lääkkeet, pallohoito tai lihavuuskirurgia.
