Joka viides aikuinen kärsii ylipainosta. Suuri osa heistä löytäisi lihavuuskirurgian avulla pysyvän ratkaisun sekä ylipainoon että siihen liittyviin terveysongelmiin. Tämä askel jää monilta kuitenkin ottamatta, sillä kirurgia tuntuu liian radikaalilta ratkaisulta.
On luonnollista olla huolissaan riskeistä ja sivuvaikutuksista, joita kirurgia tai jokin muu lihavuuden hoitomenetelmä aiheuttaa. On järkevää miettiä sekä saatavaa hyötyä että mahdollisia haittoja. Usein pelkojen lähteenä ovat kuitenkin tietämättömyydestä johtuvat ennakkoluulot tai kuullut ja luetut negatiiviset kertomukset, jotka varjostavat potilaiden hiljaisen enemmistön tyytyväisyyttä. Virossa on sanonta ”pelolla on suuret silmät”, eli negatiivinen saa mediassa enemmän huomiota kuin positiivinen.
Tässä artikkelissa kerromme meidän mielestämme 10 yleisintä pelkoa, joita ihmisillä on lihavuuskirurgiaan liittyen.
Faktoihin perustuvia kommentteja antavat Bariatric Services:een ylilääkäri Ilmar Kaur ja ravitsemusterapeutti Jaanika Tapver. Vuosi sitten lihavuusleikkauksessa käynyt Henriikka Johanna kertoo omasta henkilökohtaisista kokemuksestaan.
1.Pelko siitä, että elämänlaatu ei parane leikkauksen myötä, vaan huononee
Onneksi asia on kuitenkin päinvastoin. Ilmar Kaurin mukaan 90 % lihavuuskirurgiapotilaista on sitä mieltä, että vuosia kestäneen ylipainonvastaisen taistelun jälkeen heidän elämänlaatunsa on leikkauksen jälkeen parantunut merkittävästi. Sen osoittavat myös viralliset tutkimukset. Vaikka leikkauksen tärkeimpänä vaikuttimena on huoli terveydestä, leikkauksen jälkeen myös tyytyväisyys omaan ulkonäköön kasvaa, mikä puolestaan lisää itsevarmuutta. Ihmisistä tulee aktiivisempia, mikä avaa uusia mahdollisuuksia sekä työ- että yksityiselämässä.
Henriikka Johanna Pitkänen: ” On normaalia pelätä leikkaukseen menoa ja sitä, että leikkaus ei tuo elämänlaatuun parannusta. Uskon sen johtuvan osittain siitä, että pitkään painonsa kanssa kamppailleena sitä pelkää jälleen epäonnistumista ja sitä, että mikään ei muutu. Itsellä elämänlaatu on parantunut huimasti vaikka ennen leikkausta minulla ei ollut mitään ylipainon aiheuttamia sairauksia. Nautin elämästä aivan eri tavalla kuin ennen leikkausta. Uskalsin toteuttaa yhden pitkäaikaisen haaveeni laihtumisen myötä ja lähdin opiskelemaan personal traineriksi”
2.Leikkauksen sivuvaikutuksiin liittyvä pelko
Elämänlaatuun liittyen pelätään lähinnä leikkauksen mahdollisesti aiheuttamia sivuvaikutuksia, kuten närästys, dumping-oireyhtymä, hiustenlähtö jne.
Luonnollisesti on otettava huomioon, että sivuvaikutuksia esiintyy, mutta onneksi ne ovat enimmäkseen vältettäviä, hoidettavia tai ohimeneviä ongelmia. Ilmar Kaurin mukaan refluksi ja närästys voivat vaivata sleeve-leikkauksen jälkeen 25–30 % potilaista. Suurin osa potilaista, jotka kärsivät refluksista, saavat apua lääkkeistä, mutta noin 7–8 % potilaista tarvitsee uusintaleikkauksen, jonka yhteydessä sleeve muutetaan bypassiksi. Mahalaukun bypass-ohitusleikkauksen jälkeen närästys häviää 95 % tapauksista.
Dumping-oireyhtymä, jonka kokee noin 50–60 % bypass- ja 10–20 % sleeve-potilaista, tarkoittaa erilaisten epämiellyttävien oireiden yhdistelmää, joka alkaa 30–90 minuutin kuluttua syömisestä. Dumping-oireyhtymä ei välttämättä ole huono asia. Jos dumping-oireyhtymä syntyy sokeria sisältävien ruokien syömisen jälkeen, potilas todennäköisesti välttää jatkossa sellaisia ruokia. Sokerit vähentävät laihtumista ja niitä tuleekin välttää päivittäisessä ruokavaliossa. Huono puoli on se, että dumping-oireyhtymä huonontaa oloa, sen voi sekoittaa muihin terveysongelmiin, se on häiritsevä ja joskus vaikea ehkäistä. Onneksi dumping-oireyhtymä ei yleensä vaadi hoitoa ja ruokavalion muuttaminen riittää sen helpottamiseen.
Hiustenlähtöä ei valitettavasti voi estää, ja sitä esiintyy ensimmäisen puolen vuoden aikana noin 40 %:lla potilaista. Se on kuitenkin kaikenlaiseen suureen painonpudotukseen liittyvä ongelma ja helpottaa yleensä painon tasaantuessa, eli hiustenkasvu taastuu, Ilmar Kaur lohduttaa.
Henriikka:”Olin itse lukenut paljon leikkauksen niin hyvistä kuin haittapuolista ja olin varautunut lähes kaikkeen. Itse olen päässyt todella helpolla mitä tulee sivuvaikutuksiin. Hiuksia itseltä on lähtenyt ehkä 1/3. Ajattelen kuitenkin niin, että mieluummin hieman ohuemmat hiukset kuin reilusti ylipainoa.
En ole kärsinyt edes pahoista dumping oireista. Joskus syömisen jälkeen saattaa tulla huono olo ja tukalaa tunnetta rintakehällä, Yhdistän sen kuitenkin siihen, että olen syönyt liian nopeasti ja ruoka ei ns. ”liiku” enää eteenpäin. Tämä helpottaa yleensä oksentamalla, joka tulee todella helposti.
Liikaa ei kannata lukea esim. Facebookin keskusteluryhmiä. Joillain ihmisillä on ikävä tapa pelotella toisia ja kertoa vain niistä huonoista kokemuksista. Jokaisella meistä on oma matka ja jokaisen kroppa toimii eri tavalla. En kuitenkaan jättäisi menemättä leikkaukseen sen takia, että sivuvaikutukset pelottavat liikaa. Uskon, että leikkauksen avulla voit saada paljon enemmän kuin menettää”
3.Kipuun liittyvä pelko
”Ihmisillä on erilainen kipukynnys, joten on vaikea puhua keskivertopotilaasta. Voimakkainta kipua tunnetaan muutama tunti leikkauksen jälkeen. Sairaalassa on tarvittaessa aina mahdollista käyttää vahvempia kipulääkkeitä, ja kivunhoito onkin yksi leikkauksenjälkeisen jakson prioriteeteistä. Kotona suurin osa potilaista käyttää kipulääkkeitä 2–3 päivää, jotkut yksittäiset potilaat tarvitsevat niitä hieman pidempään (2–3 viikkoa). On hyvä tietää, että kipu on ohimenevää eikä se jää pysyväksi ongelmaksi leikkauksen jälkeen”, Ilmar Kaur vakuuttaa.
Henriikkan kokemus:”Itse en muista olleeni kipeä kuin heräämössä herätessäni. Pyysin kipulääkettä ja sain sitä nopeasti. Tämän jälkeen en ole kivuista kärsinyt. Söin saamiani kipulääkkeitä yhteensä 2 päivää, jonka jälkeen lopetin ne. Kipu on jokaiselle henkilökohtainen asia, miten sitä tuntee. Minulla on mielestöni aika matala kipukynnys. Yllätyin siitä, miten kivuton olin heti leikkauksen jälkeen. Saman päivänä pystyin jo kävelemään normaalisti osastolla.”
4.Leikkauksen jälkeiseen syömiseen liittyvä pelko
Ilmar Kaurin mukaan pelko siitä, ettei lihavuusleikkauksen jälkeen voi enää syödä monipuolisesti, on aiheeton. „Entiseen tapaan ei tietenkään voi eikä saa syödä, sillä leikkauksen tarkoituksena onkin muuttaa ruokailutottumuksia. Annoskoot pienenevät, haju- ja makuaisti muuttuu ja sen myötä mieltymykset. Yksikään ruoka ei kuitenkaan ole täysin kielletty, kyse on määristä ja sopivuudesta.”
”Pieni määrä makeaa on myös sallittu. On kuitenkin seurattava, miten se vaikuttaa, sillä leikkauksen jälkeen makeat ja rasvaiset ruoat voivat aiheuttaa joillekin potilaille syömisenjälkeisen pahan olon (dumping)”, ravitsemusterapeutti Jaanika Tapver varoittaa ja lisää: ”Myös kuivien ja kovien ruokien syömisen kanssa voi olla ongelmia. Myös makuaisti saattaa muuttua – ruoat, jotka ennen olivat suosikkeja, voivat muuttua epämiellyttäviksi ja päinvastoin. Jos potilas syö jotain sopimatonta, hänen on usein vain kestettävä jonkin aikaa kestävä epämiellyttävä tunne ja vältettävä jatkossa kyseistä ruokaa.”
Henriikkan kokemus: ”Itselle ruoka oli ennen leikkausta asia, josta hain lohtua lähes jokaiseen tilanteeseen. Annoskoot olivat myös valtavia. Ennen leikkausta muistan miettineeni, saanko syömisestä enää minkäänlaista nautintoa tai voinko enää mennä ravintolaan syömään. Nuo ajatukset katosivat kuitenkin pian leikkauksen jälkeen. Rakastan sitä tunnetta, kun pieni määrä ruokaa riittää tuomaan itselle kylläisyyden tunteen. Ennen leikkausta koin hyvin harvoin kylläisyyden tunnetta ja uskon sen olleen pääsyy ylipainooni.
Myös ravintolassa syöminen sujuu nykyään samalla tavalla kuin aiemmin. Sopivia ruoka-annoksia löytyy esim. alkupalalistalta tai lasten listalta. Lisäksi joissain ravintoloissa on mahdollista pyytää tekemään jo pienempi annos. Tai vastaavasti loput voi ottaa kotiin ja syödä seuraavalla aterialla”
5.Pelko siitä, ettei pysty ottamaan vitamiineja oikein ja sillä on vakavia seurauksia terveydelle
Ilmar Kaur kommentoi: ”Sairaalasta saatuja ruokavalion ja vitamiinien korvaushoitosuosituksia on ehdottomasti noudatettava. Ravintoterapeutin konsultaatiota suositellaan kahden vuoden sisällä leikkauksesta, tarvittaessa pidempään. Myös verikokeet on otettava vähintään kerran vuodessa vitamiini- ja hivenainetasojen sekä mahdollisten puutosten seuraamiseksi. Puutostiloja voidaan ehkäistä ja hoitaa, mutta kaikki alkaa diagnosoinnista, eli konsultaatiosta ja verikokeesta.”
”Raudanpuutoksesta johtuva anemiariski (matala hemoglobiini) uhkaa erityisesti hedelmällisessä iässä olevia naisia, erityisesti, jos kuukautiset ovat runsasveriset. Siihen auttaa yleensä hormonikierukan käyttäminen ja suun kautta otettavat rautavalmisteet. Suonensisäistä hoitoa tarvitsee noin 1 % potilaista”, Kaur lisää.
Henriikkan: ”Olen käynyt säännöllisesti verikokeissa seuraamassa, että kaikki vitamiini- ja hivenaineet imeytyvät normaalisti. Olen saanut nämä työterveyden kautta ja lisäksi olen käynyt yksityisellä varoiksi. Omat arvot ovat olleet hyviä eikä suuria imeytymiseen liittyviä ongelmia ole ollut. Myös rautavarastot ovat pysyneet suht hyvinä. Lisäraudan syömisen merkitystä ei voi liikaa korostaa”
6.Epäonnistumisen pelko ja pelko siitä, että paino tulee takaisin
Ilmar Kaurin mukaan tyytyväisyys leikkaukseen alkaa realistisista odotuksista. Siksi on tärkeä tietää, mitä odottaa.
”Kirurgisella hoidolla pudotetaan pitkäaikaisesti 25–30 % painosta. 2–3 ensimmäisen leikkauksenjälkeisen kuukauden aikana painonpudotus on nopeaa. Sen jälkeen se hidastuu ja matalin paino saavutetaan 9–12 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Potilaita, jotka eivät laihdu ollenkaan leikkauksen jälkeen (olettaen, että leikkaus on tehty teknisesti oikein), ei käytännössä ole”, Ilmar Kaur vakuuttaa, mutta lisää, että alun laihtumisen jälkeen on odotettavissa jonkinasteista painonnousua, jonka määrä on yksilöllistä.”
Henriikka: ”Jokaisen leikkaukseen menevän tulisi tiedostaa, että kyseessä ei ole mikään taikatemppu, joka tekee sinusta hetkessä normaalipainoisen. Leikkaus on työkalu, joka auttaa painonpudotuksessa. Ensimmäisinä kuukausina paino tippuu helposti, mutta jatkossa joudut tarkkailemaan ruokavaliotasi. Myös liikuntaa olisi hyvä harrastaa. Omasta leikkauksesta on vasta vuosi ja painoa on tippunut yli 60kg. Normaalipainoon on vielä noin 35kg matkaa. Nyt olen huomannut, että paino ei tipu enää niin nopeasti kuin aluksi. Mikä on toisaalta myös hyvä”
7.Itse leikkauksen pelko
Potilaat pelkäävät eniten leikkauksen aikana heräämistä ja ovat huolissaan, heräävätkö he leikkauksen jälkeen.
Todellisuudessa nukutukseen liittyviä komplikaatioita esiintyy erittäin vähän ja myös vakavia allergisia reaktioita esiintyy harvoin. Anestesia ja tehohoito ovat nykyisin erinomaisella tasolla ja todennäköisyys, että potilas kuolee leikkauspöydälle, on häviävän pieni, alle 1 tapaus sadasta tuhannesta.
Paljon kysytään myös, millaiset ovat lihavuusleikkauksen jälkeiset komplikaatiot ja miten usein niitä esiintyy?
Ilmar Kaur: ”Lievempiä tai vakavampia leikkauksenjälkeisiä välittömiä komplikaatioita esiintyy enintään 2 %:lla leikatuista potilaista, kuolleisuus on 40 kertaa pienempi. Lihavuuskirurgian jälkeisiä yleisimpiä komplikaatioita ovat verenvuoto (1 %), suolen tai mahalaukun ompeleiden vuoto (0,5 %) ja suolitukos (0,5 %). Verenvuoto pysähtyy yleensä itsestään, joskus harvoin tarvitaan verensiirtoa tai uusintaleikkausta.”
Henriikka: ”Itse eniten jännitystä ennen leikkausta aiheutti anestesia. Aina saanut lukea ja kuulla, miten ylipainoisten henkilöiden anestesia on vaarallista eikä sitä suositella. Luotan kuitenkin terveydenhuoltoon ja henkilökuntaan ja siihen, että he tekevät parhaansa leikkauksen aikana. Anestesian kanssa ei ollut mitään ongelmaa ja kaikki meni myös sen suhteen todella hyvin.”
8.Pelko siitä, että muut tuomitsevat
”Sosiaalisen tuen olemassaolo on ehdottomasti tärkeää. Läheisten tuki liittyy suurempaan painonpudotukseen lihavuusleikkauksen jälkeen. Jos mahdollista, käy vastaanotoilla yhdessä läheistesi kanssa. Perheenjäsenet ja ystävät voivat rohkaista ja tukea tavoitteiden saavuttamisessa. Myös sosiaalisen median asiaankuuluviin ryhmiin liittyminen on hyödyllistä”, Kaur suosittelee.
Henriikka: ”Itse olen jakanut ja kertonut leikkaukseen hakeutumisesta heti alusta asti. Kerroin siitä läheisilleni sekä omassa sosiaalisessa mediassa. Pääasiassa olen saanut erittäin hyvää ja positiivista palautetta ja kannustusta. Toki mukaan mahtuu aina niitä, joilla on oma mielipiteensä sanottavana eikä se aina ole sitä kaikkein positiivisinta. Muista, että kyseessä on sinun elämäsi ja sinun päätöksesi. Älä kenenkään muun vaikuttaa siihen hakeudutko leikkaukseen vai ei.”
9.Pelko väärän päätöksen tekemisestä ja myöhemmin katumisesta
Henriikka: ”Olen ollut koko aikuisikäni ylipainoinen. Aloittanut laihduttamisen tai terveellisen elämän tammikuussa, syyskuussa ja lähes tulkoon joka maanantai. Olen pudottanut painoa useita kymmeniä kiloja, mutta saanut kaikki aina korkojen kera takaisin. Kadun ainoastaan sitä, että en mennyt leikkaukseen aiemmin. Niin paljon elämänlaatuni on parantunut leikkauksen jälkeen.”
10.Pelko siitä, että iho jää roikkuman laihtumisen jälkeen
Suuresta painonpudotuksesta voi todella seurata löystynyt, eli liiallinen iho vartalon keskiosan, olkavarsien ja reisien alueella. Häiritsevää se onnoin 50 %:lla potilaista. Iho-ongelma on todennäköisempi niillä potilailla, joiden painoindeksi oli suurempi ennen leikkausta (suurempi painonpudotus) ja tupakoitsijoilla. Iän myötä ihon elastisuus vähenee ja liiallisen ihon pysymisen todennäköisyys kasvaa.
Terveellinen ruokavalio, veden juominen ja vitamiinien ottaminen, fyysinen aktiivisuus ja tupakoimattomuus parantavat ihon elastisuutta, mutta se ei aina välttämättä riitä potilaan tyydyttävän tuloksen saavuttamiseen. Noin 20 % lihavuusleikkauspotilaista päättää painonpudotuksen jälkeen tehdä yhden tai useamman plastiikkakirurgisen leikkauksen.
Henriikka: ”Tiedostin ennen leikkausta, että löysä ja roikkuva nahka voi tulla eteen laihtumisen myötä. Ja niin sitä onkin tullut. Ei kuitenkaan mitenkään häiritsevästi vielä. Aina on mahdollista, että ylimääräisen roikkuvan nahan voi kirurgisesti hoitaa pois. Itse olen siihen varautunut ja toivon, että tulevaisuudessa käyn plastiikkakirurgin juttusilla asiasta. Mieluummin kannan tyhjää ja roikkuvaa nahkaa mukanani kuin reilusti ylipainoa. Toivon, että kukaan ei jätä leikkaukseen menoa sen vuoksi, että pelkää roikkuvaa nahkaa leikkauksen jälkeen.”
Yhteenvetona voidaan sanoa, että leikkauspelko on luonnollista, mutta osittain se johtuu myös tiedon puutteesta. Suosittelemme etsimään tietoa aiheista, jotka aiheuttavat ahdistuneisuutta ja kysymyksiä. Yksi mahdollisuus on kuunnella ihmisiä, joille on tehty leikkaus, liittymällä vastaaviin ryhmiin sosiaalisessa mediassa. Kannattaa ehdottomasti käydä myös kirurgin vastaanotolla. Se ei velvoita mihinkään, mutta auttaa saamaan vastauksia useimpiin lihavuuskirurgiaan liittyviin kysymyksiin.
