Päätös mennä lihavuusleikkaukseen syntyi sen jälkeen, kun Anna oli tavannut tuttavan, joka oli laihtunut vuodessa uskomattoman paljon ja kertoi Annalle käyneensä lihavuusleikkauksessa tri Ilmar Kaurin luona Tallinnassa.
Sen tapaamisen jälkeen Annakin varasi ajan tri Kaurin vastaanotolle. Hän oli silloin 26-vuotias ja painoi noin 125 kg. Hänen painoindeksinsä oli 40 kg/m2
Kirurgin vastaanotolla Anna sai tietää mahdollisuudesta valita joko mahalaukun ohitusleikkaus (bypass) tai mahalaukun kavennusleikkaus (sleeve), samoin näiden leikkausten eroista, millainen on niiden tuloksellisuus ja millaisia ovat sivuvaikutukset. Kirurgi suositteli häntä keskustelemaan jo leikkauksessa käyneiden potilaiden kanssa, etsimään lisää tietoa, keskustelemaan läheisten kanssa ja tekemään sitten päätöksen, millaista leikkausta hän haluaa.
Anna päätti valita mahalaukun kavennusleikkauksen, koska se on ns. luonnollisempi, sillä ruoan reitti elimistössä ei muutu. Mahalaukun ohitusleikkaus eli bypass-leikkaus, jossa ruoka ohjataan isosta mahalaukusta ohi, tuntui Annasta liian radikaalilta.
Ennen lopullista päätöstä, hän päätti vielä viimeisen kerran yrittää laihduttaa ilman leikkausta. Personal trainerin ohjauksessa hän kuntoili kolme kertaa viikossa ja paino laski kolmessa kuukaudessa 15 kg, mutta sitten kuntoilu keskeytyi tunnesyistä. Koska Annalla kuntoilu ja ”oikea” ravitsemus kuuluivat yhteen, hänen painonsa palasi kahdessa kuukaudessa entiselleen. Anna ymmärsi, että hän ei pystyy menettämään ja pitämän pois painoa ilman leikkausta.
Lihavuusleikkaukseen liittyvät pelot
Kun oli aika aloittaa leikkausta edeltävä dieetti, alkoi paniikki ”Apua – en saa sitten enää syödä!” Henkilönä, jolla ei ollut kokemusta leikkausta seuravasta elämästä, Anna ajatteli: ”En saa syödä sushia, en saa syödä makeaa, mitään ei mahdu vatsaan”. Sinä hetkenä heräsivät myös epäilyt: ”Lähdenkö silti sitä tietä?”
Nukutusta Anna myös pelkäsi. ”Heräänkö minä varmasti? Ehkäpä leikkauksen aikana jokin menee väärin?”
Hänen itsensä mukaan pelot auttoi ylittämään muiden leikkauksessa käyneiden kokemuksista lukeminen ja erityisesti heidän kanssaan keskusteleminen. Hän luki myös lääkäristä kaiken, mitä googlaamalla löysi.
Kokonaisen kuukauden leikkauksen jälkeen Anna pelkäsi, että syödessä mahalaukun ompeleet repeävät tai mahalaukku venyy uudelleen. Tuo pelko auttoi oikeastaan pitämään leikkausta seuranneesta ruokavaliosta kunnolla kiinni.
Ensimmäisinä leikkausta seuranneina kuukausina paino putosi hyvin nopeasti, 8-10 kg kuukaudessa. Kolmen kuukauden päästä leikkauksesta Anna pyörtyi ensimmäisen kerran elämässään. Se pelästytti häntä todella ja hän meni nopeasti lääkärin vastaanotolle. Hänelle tehtiin erilaisia tutkimuksia, mutta kaikki oli kunnossa ja lääkäri vakuutti, että sellaista sattuu nopean painon putoamisen yhteydessä.
Sen, että rinnat pienenevät ja hiuksia alkaa pudota, Anna tiesi edeltä käsin ja se ei pelottanut häntä. Hän itse arvelee, että n. 50-60 % hiuksista putosi. 1,5 vuotta myöhemmin hiukset alkoi kasvaa takaisin.
Annan tärkeimmät argumentit leikkausta valitessaan
Leikkaus ei ehdottomasti ollut Annan suosikkivaihtoehto. Hänen tavoitteensa oli lähes 15 vuoden ajan ollut laihtuminen, ja hän oli yrittänyt sitä toistuvasti. Leikkaus oli pikemminkin viimeinen mahdollisuus tuon tavoitteen saavuttamiseen.
Hänen yksi suuri haaveensa oli mennä kauppaan ja ostaa sellaisia vaatteita, joista hän piti, jonkin verran hän ajatteli myös tulevaisuudessa raskautta, koska ylipaino vähentää hedelmällisyyttä ja voi muodostua raskaaksi tulon esteeksi.
Anna ajatteli myös, että löytääkseen rinnalleen sellainen miehen, josta HÄN pitää, hänen tulisi olla hoikempi ja urheilullisempi, mutta hoikentumisen jälkeen hän ei ajattele enää aivan niin, vaan uskoo enemmän rakkauteen.
Nuorena henkilönä terveys ei ollut hänelle tärkein syy valita leikkaus. Koska painosta johtuvia terveysongelmia ei ollut, hän ei ajatellut sitä tuolloin. Mutta nyt 1,5 vuotta leikkauksen jälkeen ja 50 kg hoikempana Anna tunnustaa, että todellisuudessa ylipainoisten ihmisten pitäisi ajatella enemmän terveyttään, silloinkin kun se on vielä kunnossa, sillä ylipaino voi pitemmällä aikavälillä aiheuttaa joukon epämiellyttäviä terveysongelmia ja sairauksia.
Mitä on muuttunut
Annan mukaan koko elämä on muuttunut ja kaikki tuntuu paljon myönteisemmältä. Enää hän ei ole se lihava nainen, joka ajaa autolla. Nyt hän tuntee itsensä ihmiseksi, joka liikkuu ja on aktiivinen.
Vaatekaupoissa käyminen on nyt pelkkää iloa, hän ei edes tiedä enää, mikä hänen kokonsa on, välillä hän ottaa kerralla sovitettaviksi S-, M- ja L-koon vaatteen, mutta XXL on ehdottomasti menneisyyttä.
Annan mielestä silmät ja aivot tekevät nyt paljon paremmin yhteistyötä. Hän tietää silmämääräisesti paljonko häneen mahtuu ja aivot tyytyvät siihen. Hän pystyy nyt jättämään puolet ruoasta syömättä ja tilaa ennemmin itselleen pienemmän annoksen. Ylensyöminen aiheuttaa tuntien ajaksi huonon voinnin, koska siitä tulee sellainen tunne kuin ruoka olisi pysähtynyt kurkkuun.
Ennen stressi sai hänet syömään, mutta nyt on päinvastoin – stressitilanteessa ruokahalu katoaa.
Makeanhimo on nyt valvonnassa, makea maistuu edelleen, mutta vähempikin riittää ja hän pystyy pitämään makean syömisensä hallinnassa.
Anna on päätökseensä erittäin tyytyväinen ja suosittelee lihavuusleikkausta kaikille, jotka kärsivät ylipainosta.
”Ottakaa vaikka lainaa, jos muuten ette voi mennä leikkaukseen, mutta tehkää se askel! En ole vain 99 % varma, vaan täysin 100 % varma siitä, että tulette olemaan päätökseen tyytyväisiä”, Anna on vakuuttunut.
Lääkärin kommentit:
Painon menetys
Jojo-tyypin painon menetys on radikaalin ja äkillisen ravinnonsaannin rajoittamiseen liittyvä ilmiö: alun nopea painonmenetys vaihtuu vielä nopeampaan painon nousuun. Vertailisin sitä hengityksen pidättelyyn: jonkin aikaa se onnistuu, mutta sen jälkeen menetetty tasoitetaan haukkomalla ilmaa. Jotta muutokset olisivat pysyviä, ravitsemusmuutosten tulee olla kohtuullisia ja niitä tulisi tehdä vähitellen. Niin saavutetaan todennäköisemmin pysyvä painon menetys: 5-6 % kehon painosta. Se voi tuntua pieneltä, mutta kokemukset ja tutkimukset osoittavat, että mitä suurempi painon menetys aluksi on, sitä lyhyemmän ajan se pysyy.
Lihavuusleikkauspotilaat menettävät pitkällä aikavälillä 25-30 %. Esimerkiksi Ruotsissa suoritetussa SOS-tutkimuksessa potilaiden paino oli 15 vuotta leikkauksen jälkeen n. 27 % alempi kuin ennen leikkausta.
Leikkausmenetelmän valinta
Mahalaukun kavennusleikkaus (sleeve) oli Annan ikä huomioon ottaen kaikin puolin hyvä valinta. Sleeve-leikkaus on ensimmäinen suositus nuorille naisille, jotka suunnittelevat tulevaisuudessa raskauksia ja joiden painoindeksi on alle 40 kg/m2. Sleeve-leikkauksen etuna on niin sanottu luonnollisuus, koska ruoan tie ruoansulatuskanavassa ei muutu. Siksi elimistö saa suuremman osan vitamiineja ja kivennäisaineita päivittäisestä ruoasta (myös raskauden aikana) ja niiden korvaushoito rajoittuu tulevaisuudessa 1-2 multivitamiini- ja 1 kalsiumtablettiin päivässä. Miinuksena voi mainita närästyksen aiheutumisen n. 20 % potilaista ensimmäisenä leikkausta seuraavana vuonna. Samoin sen seikan, että tietyt ravitsemustottumukset, esimerkiksi makean syöminen, liittyvät heikompiin pitkäaikaisiin hoitotuloksiin (painon uudelleen nousun riski) kuin mahalaukun ohitusleikkauksen eli bypass-leikkauksen osalta.
Jos halutaan saada lapsia, kannattaa ajatella omaa painoa, sillä lihavuus on merkittävä naisesta johtuvan hedelmättömyyden syy. Painon laskeminen lisää raskaaksi tulon todennäköisyyttä ja samalla se vähentää raskaudenajan ja synnytyksen riskejä.
Syöminen leikkauksen jälkeen
Pelko siitä, että leikkauksen jälkeen ei voi enää koskaan syödä normaalisti, on perusteeton. Leikkauksen jälkeen ravitsemuksen pitää olla monipuolinen, painottaen runsaasti proteiinia sisältäviä ruokia ja noudattaen suosituksia terveellisestä ravitsemuksesta. Mikään ei ole täysin kiellettyä. Kaikkea voi ja saa edelleen syödä tai ajoittain kokeilla, vaikkakin makean ja rasvaisen osalta ruokalistan tulee jäädä hyvin suppeaksi.
Painon lasku leikkauksen jälkeen
Painon putoaminen heti leikkauksen jälkeen saattaa olla hyvin nopeaa, miehillä ensimmäisen kuukauden aikana usein jopa 25 kg. Sitten putoaminen hidastuu, mutta jatkuu vielä noin vuoden ajan. 1,5-2 vuoden kuluttua leikkauksesta potilaat saavuttavat alimman painonsa ja ovat menettäneet ylipainostaan 75-80 %. Tavallisesti sellainen tulos ei ole kuitenkaan pysyvä ja suurin osa potilaista saa 5-10 kg painoa lisää, ja sen jälkeen paino vakiintuu. Toisin sanoen lievä painon nousu tässä vaiheessa on normaalia ja odotettavissa olevaa. Pitkäaikainen painon putoaminen, kuten edellä mainittiin, on 60-70 % ylipainosta. Leikkaustyypistä riippumatta painon nousun riski pysyy koko elämän ajan.
Hiustenlähtö leikkauksen jälkeen
Valitettavasti ei voi välttää hiusten ohentumista ja putoilua. Fysiologinen stressi leikkauksesta ja painon menetyksestä aiheuttaa elimistössä ravintoaineiden liikkumisen elintärkeimmille elimille (kuten sydän ja aivot) ja esteettiset perustelut kauniiden hiusten muodossa eivät sillä hetkellä ole elimistölle etusijalla. Hiusten putoilu loppuu, kun painonmenetys ja ravitsemus vakautuvat, ja hiukset kasvavat takaisin 3-6 kuukauden kuluessa. Hiusten putoilun estämiseksi ei voi mitään suurempaa tehdä. Tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä, tulee varmistaa riittävä raudan, sinkin ja proteiinin saanti. Koskaan eivät putoa kakki hiukset
