Ajattelin pitkään, että onko tarinani jakaminen sen arvoista, sillä olen yrittänyt pitää sen salassa pitkään. Olen pelännyt ystävieni ja tuttavieni kritiikkiä sekä lauseita, kuten: ”Valitsit helpoimman tien”, ”Etkö itse selvinnyt?” tai ”Älä vain syö niin paljon” ja niin edelleen. Mutta nyt tunnen olevani valmis jakamaan ihmeellisen ja rehellisen matkani.
Olen 24-vuotias yksinhuoltajaäiti. Minulla on ollut paino-ongelmia koko elämäni ajan. Lapsen saamisen jälkeen kilot kuitenkin alkoivat kertyä yhä enemmän. Olin tunnesyöjä – kun olin huonolla tuulella, ei ollut ongelma syödä useita isoja suklaalevyjä kerralla. Paniikkikohtaukset ja ahdistus vaivasivat minua jatkuvasti. Yritin erilaisia dieettejä ja liikuntamuotoja. Joskus näkyi tuloksia, mutta pian pudonneet kilot tulivat moninkertaisesti takaisin.
Matka päätöksestä ohitusleikkaukseen. Olin ajatellut mahalaukun ohitusleikkausta jo pitkään, ja eräänäiltana päätinkin täyttää Bariatric Services klinikan nettisivuilla soveltuvuustestin. Jo seuraavana päivänä minulle soitettiin, pelkoni hälvenivät ja mietin, onko tämä nyt oikea hetki vai ei koskaan. Leikkausajaksi sovittiin puolentoista kuukauden päähän – 24. marraskuuta 2022.
Päätös oli selvä! Tiesin, että haluan ja tarvitsen tätä muutosta, mutta leikkauspäivänä itkin sairaalassa kuin vauva – pelkoni olivat valtavat. Minua auttoi koko henkilökunta, joka oli koko ajan niin ystävällinen ja lämmin. Myös kirurgi, joka saattoi minut, itkevän pikku pallon, kädestä pitäen leikkaukseen. Leikkaus meni kuitenkin erittäin hyvin, eikä minulla ollut kipuja. Pelkäsin monin verroin pahempaa.
Toipuminen oli normaalia, useammat ruuat aiheuttivat aluksi jonkin verran vatsavaivoja. Ensimmäisen kahden kuukauden aikana syöminen oli välillä hankalaa, ja joskus jätin aterioita väliin pelätessäni pahaa oloa. Mutta Onneksi tämä oli ohimenevää ja kaiken arvoista – nyt, puoli vuotta myöhemmin, voin syödä käytännössä kaikkea. Vältän silti enimmäkseen makeita ja rasvaisia ruokia.
Suuren muutoksen takana on aina vähän pelkoa! Aloitin 107 kilon painoisena, ja nyt painan 73 kiloa. 34 ylikiloa on poissa. Tunnen eläväni taas täysillä. Minulla on energiaa olla enemmän lapseni kanssa ja nauttia elämästä. Oloni on paljon parempi, enkä ole kertaakaan katunut päätöstäni!
Tunnen, että pitkän ajan jälkeen olen vihdoin onnellinen ja säteilen!
